2005 Kemihaaran reissuJo edellisenä talvena päätettiin, että kelkkareissu Kemihaaraan otetaan uusiksi. Niinpä päivän hiljalleen pidetessä ja auringon yhä voimallisemmin heijastaessa säteitään hangelta Pöhriäinen tuli levottomaksi. Niinpä tuli päivä, jolloin oli aika kääntää kelkkojemme nokat kohti Kemihaara. Suurin osa revohkasta alotteli taipaleen Pudasjärven Nesteeltä ja Puhoksen suunnalta tulijat tormasivat jonon jatkoksi matkan varrelta. Reittisuunnitelma oli Pudasjärvi- Kuusamo-Salla- Tulppio-Kemihaara. Kenelläkään ei lienee ollut tässä vaiheessa harmainta aavistustakaan, että tältä reissulta palattaisiin Laivahitsareina!!! Aamulla otettiin suunta kohti Sallaa, aurinko paistoi ja pyssäytimmä välillä ihastelemmaan komiaa keliä ja käynnissä olevaa enska kilipailuva. Eipä siinä tainnu kellään käyvä mielessä, että kohta sitä timprataan hitsauskonetta oikein porukassa, nimittäin Pekan G-Typen suksen kiinnitys väsähti ja sitä seurannut tapahtumaketju löytyy tarkemmin Historia-osiosta. Sallan Essolta saatiin hitsauskone ja muut tykötarpeet, joten eipä aikaakaan, kun kelkka oli taas vireessä ja "laivahitsarit" valmiina matkantekkoon. Tulppiota kohti ajellessa päätettiin kopasta karhutunturi, joka osoittautui kohtalokkaaksi ratkasuksi Antin kohalla. Mies kiipesi oikeinhi törstinä kasisatasella ski-doolla huipulle, jossa meno muuttui yllättäen todella vaisuksi. Kelkasta oli jääny puristukset johonni tunturin kuppeeseen, eikä ilimauneet vaikka ooteltiinhi ja malliksi yritettin nykkiä kelekkaa käyntiin. Myöhemmin selevisi, että männänrenkaat oli vaihtanu olomuotoaan paremminhi jauhomaisemmiksi. Sää muuttui pilviseksi ja kelkka hinattiin lähellä sijaitsevalle Naruskan entiselle koululle, jossa toimii matkailuyritys. No olihan siinä monenlaisia ajatuksia, kun siinä rännänrötkyväi sateli, mutta eihän sitä pienistä saa lannistuva. Loppumatkan Antti istuva napotti Timpan kyytiläisenä ja eppäilen, että mieleen painuva kokemus, kun penkkinä toimi bensakanisteri ja vararemmi kahvoina. Matkaa oli kuitenkin vielä tuommoset 150 km. Onneksi reittien kunto oli hyvä, sillä kaksipäällä lenuaminen ainakin Antin mielestä oli muutenkin jumittava kokemus. Pollen varkanisteri osottautu vähintäänhi tarpeelliseksi. Tulppiota lähestyessä alako menovesi olla vähissä ja itellähi siinämäärin, että pääsi hinnaukseen varmasti toistametrisen hinnausköyven nokkaan. Siinä sitä tunsi olevansa kirjaimellisesti kyytiläinen, kun Pöhriäinen taisi välillä unohtaa olevasa hinnaushommissa. Kelkat tankattiin ja loppumatka sujuikin oikein mainiosti ja perillä odotti kuuma sauna ja maukas käristys. Uni taisi maistua jokaiselle.. Aamusella nautiskeltiin aamupala ja nosteltiin peltipailakat rekan selekään ja hypättiin huoltoautoon ja kotimatka alkoi..
|